Ruotsalainen yrkeshögskola on pienoinen pettymys

Aloitin kuukausi sitten matkailualan opinnot täällä Göteborgissa, ja ajattelin jakaa vähän tunnelmia ja ajatuksia ruotsalaisesta yrkeshögskolasta. Tiivistetty versio tulee tässä: luulin tietäväni mihin olen ryhtynyt, mutta silti todellisuus pääsi yllättämään. Olen tainnut puhua useammallekin kaverilleni alkujärkytyksissäni “pellekoulusta”. 😀 Ihan niin surkea tilanne ei kuitenkaan todellisuudessa onneksi ole! Jos et jaksa lukea koko pitkää (ja kuvatonta) tekstiä, niin rullaa ihan loppuun suoraan plussat ja miinukset -listaan.

Mun oppilaitos Yrgo toimii Göteborgin kaupungin alaisuudessa. Opiskelen siellä matkailukonsultiksi, mun opinto-ohjelman virallinen nimi on TRAC Diplomerad resekonsult. TRAC eli Travel Academy on Ruotsin matkailualalla tunnettu instituutio, joka kouluttaa matkailun ammattilaisia muutamissa eri kouluissa ympäri Ruotsia. Kerron tässä postauksessa ensin kokemuksiani itse koulusta, ja seuraavassa tekstissä puhutaan sitten yleisesti opiskelijaelämästä Ruotsissa.

Tehdään ensin perusasiat selviksi termistön kanssa. Yrkeshögskola kääntyy suomeksi ammattikorkeakouluksi, ja sitä termiä Suomen ruotsinkieliset amk:t (Arcada ja Novia) itsestään käyttävät. Ruotsalainen yrkeshögskola on kuitenkin eri asia, ja sijoittuu ennemmin jonnekin ammattikoulun ja amk:n välimaastoon. YH-opintoja varten täytyy olla toinen aste käytynä, mutta kyse ei kuitenkaan ole korkeakouluopinnoista. Vaikuttaa siltä, että tämä mun kouluni vastaa ehkä hiukan suomalaisten ammattikoulujen tarjoamia erikoisammattitutkintoja. Käytän tässä postauksessa koulustani selvyyden vuoksi sanaa yrkeshögskola, ettei mene sekaisin suomalaisen ammattikorkean kanssa.

Koulutusohjelmat ovat yrkeshögskolassa lyhyitä eli 1-2 vuotta, mutta opiskelu on kuitenkin kokopäiväistä. Siksi vertaus suomalaisiin erikoisammattitutkintoihin hiukan ontuu, sillä ymmärtääkseni ne sisältävät tyypillisesti paljon etätyötä, ja lähiopetusta saattaa olla vain jokunen päivä kuukaudessa? Mulla ei ole luentoja tai kokonaisia koulupäiviä ihan joka päivä, mikä helpottaa töiden ja opintojen yhdistämistä, mutta niinhän se oli yliopistossakin. Tyhjät aukot lukujärjestyksessä eivät ole lomaa, sillä ryhmätöitä ja kotitehtäviä on, mutta tietysti on ihan itsestä ja motivaatiosta kiinni, kuinka paljon hommia tekee kotona.

Ruotsalaisen yrkeshögskolan ideana on kouluttaa juuri sellaista työvoimaa, jota kukin ala sillä hetkellä tarvitsee. Koulutuksia muokataan, kehitetään ja poistetaan tietyin aikavälein sen mukaan, millaista ennustetta ja viestiä alalta tulee. Myös opiskelijoiden antama palaute on suuressa roolissa, ja me tullaan saamaan PALJON erilaisia palautekyselyitä, joihin on ilmeisesti pakko vastata. 😀

Tavoite on, että kaikille opiskelijoille löytyy oman alan töitä heti valmistumisen jälkeen, joten aloituspaikkojen määrää säädellään alojen todellisen työvoimatarpeen mukaan. Elinkeinoelämä on mukana menossa heti koulutuksen alusta asti, ja meille on ekasta päivästä asti painotettu, miten tärkeää on luoda verkostoja opintovierailujen, tutkintoon kuuluvien kahden työharjoittelun sekä tietysti toistemme kanssa. Ensimmäisen kuukauden aikana on ehtinyt olla jo vierailijaluento ja workshop-päivä yritysesittelyineen, ja tällä viikolla me mennään käymään yhdessä matkatoimistossa.

Kaikki tämä mainittuhan kuulostaa todella hyvältä, eikö? Käytännönläheinen koulu ja lähes taattu työpaikka. Erään yrityksen edustaja sanoi meille, että TRAC on Ruotsin matkailubisneksessä tunnettu laatutakuun merkki, joka on työpaikkaa hakiessa lähes varma oikotie haastatteluun. Suomessa puhutaan ylikouluttamisesta, mutta toisaalla monilla aloilla valitetaan huutavasta työntekijäpulasta. Yrgo tarjoaa lyhyitä ja tiiviitä parin vuoden koulutuksia aloille, joihin Suomessa saa opiskella helposti sen 3-5 vuotta. Monesta työstä selviää varmasti ihan hyvin ilman maisterin tutkintoakin, tai ainakaan kaikilla työntekijöillä ei tarvitse olla ylempää korkeakoulututkintoa.

Sitten tulee se kolikon kääntöpuoli. Rehellisesti sanoen en oikein tiedä, mitä ajatella koulusta. Voimakas alkujärkytykseni on varmasti seurausta siitä, että en oikeasti tiennyt, mitä tuleman pitää, jolloin koulun taso ja meininki tulivat yllätyksinä. Tässä koulutuksessa on kuitenkin monia hyviä puolia, vaikka meikäläistä silloin tällöin turhauttaisikin. Kaksi vuotta on lyhyt aika, ja strategisesti ajatellen tämän tutkinnon käyminen on edelleen mun paras mahdollisuus taata itselleni työpaikka, joten ainakaan toistaiseksi en suunnittele lopettavani. Odottelen vain shokin menevän ohitse.

Mulla on hiukan vaikeuksia pukea sanoiksi se, mikä koulussa mun mielestä on vikana. “Pellekoulu” on liian vahva sana. 😀 En oikein tiedä, mitä odotin. Opiskelin yliopistossa humanistisessa tiedekunnassa, mikä on ehkä yliopistolla lepsuimmasta päästä, mutta tiesin kuitenkin kavereiden kertomusten perusteella, että amk:ssa opetuksen taso ja vaatimukset ovat ilmeisesti kuitenkin selvästi matalammalla. (Huom. en tarkoita nyt yleistää ammattikorkeaa huonoksi, yliopistolla ja amk:lla on ihan eri fokukset). Anyway, en siis odottanut yrkeshögskolalta yliopistotasoa, mutta en kyllä ihan tällaista meininkiäkään.

Ensimmäiset päivät tuntuivat suoraan sanottuna lukiolta tai peruskoululta. Ensimmäisen viikon aikana annettu informaatio olisi voitu käydä läpi kahdessa päivässä, eikä olisi tarvinnut edes kiirehtiä. Sitten ensimmäisellä luennolla kurssin vetäjä piti meille ensimmäiset 45 minuuttia leikkiä, jossa piti arvailla asioita opettajasta. Tarkoitus oli varmaan saada meidät juttelemaan, mutta en oikeasti uskonut korviani ohjeet saadessani. 😀

Käytännön asioiden lomassa käytiin läpi myös kokeita ja arviointia. Arviointi on suurpiirteistä, sillä arvosanat ovat hylätty, hyväksytty ja “hyvin hyväksytty”. Koekäytännöistä kertoessaan vastuuopettaja sanoi, että jos joku esim. jännittää kokeita tai ei muuten tykkää, niin voidaan keksiä jotain muuta. Jälleen kerran en voinut uskoa korviani.

Tokalla viikolla oli varattu kaksi kokonaista koulupäivää ryhmäytymiseen, eli perinteisiä tutustumisleikkejä. Skippasin tosin molemmat Suomi-reissun takia, hahah. Idea on kiva, mutta että kaksi kokonaista koulupäivää siihen? Nyt puhutaan aikuisista ihmisistä, eikä mistään yläasteen ensimmäisestä päivästä. Ehkä se on vain ruotsalainen kulttuuri?

Monet opiskelevat kaverit valittelevat lähiopetuksen puutetta, joten todella arvostan sitä, että meillä painottuu nimenomaan luokkamuotoiseen lähiopetukseen. Mutta miinuksena sanottakoon, että ryhmätöitä on paljon – ruotsalaiset rakastavat kaikkea yhdessä tekemistä. Työpaikoillakaan ei tietenkään voi valita, kenen kanssa tekee tai tekeekö yksin, mutta ihan oikeasti tekisin monesti mieluiten yksin tai jonkun toisenlaisen tehtävätyypin. Oppimisen kannalta ryhmätyöt ovat aina tuntuneet musta huonoilta. Hommat jaetaan, koska yläasteen jälkeen aiheet ja laajuus ovat yleensä sellaisia, että koko ryhmä ei vain voi istua yhdessä koneen ääressä käymässä kaikkea läpi. Se menee väistämättä aina siihen, että opin sen oman vastuualueeni, mutta kaikki muu jää tosi pinnalliseksi.

Meidän lukujärjestys on jäsentymätön ja sekava. Meillä on syys- ja kevätlukukausi, mutta ei mitään periodeja tai jaksoja, jotka jakaisivat lukukausia tai kursseja pienempiin osiin. Kurssit alkavat ja loppuvat ihan miten sattuu. Yliopistossa periodit tahdittivat tenttejä ja kursseja, ja aina tiesi edes suunnilleen, miltä kalenteri näyttää. Nyt lukujärjestys vaihtelee joka viikko, eli luennoilla ei ole mitään vakituista paikkaa, vaan kaikki tuntuu tulevan sellaisina kummallisina ryppäinä. Nyt mulla ei esimerkiksi ole kurssia X seuraavan kahden viikon aikana, mutta sen sijaan ensi viikolla alkaa taas uusi kurssi Y. En tykkää, koska aikataulua saa olla jatkuvasti tarkistamassa, kun se on joka viikko ihan erilainen. Ja kurssien alkaminen miten sattuu vaikeuttaa myös töiden, kouluhommien ja vapaa-ajan suunnittelemista, kun ei voi tietää etukäteen, koska on isoja palautuksia tai kokeita.

Käytännössä eteneminen on tähän mennessä ollut suhteellisen maltillista, todella paljon kädestä pitäen -meininkiä. Ei tämä kuitenkaan ihan läpihuutojuttu ole, sillä onhan opiskeltavat asiat uusia myös minulle. Silti tuntuu siltä, että luennoilla menee paljon aikaa turhiin asioihin. Toisinaan tehtävät on myös ihan ihmeellisiä, ehkä vähän huonosti suunniteltuja ja sellaisia “täyteohjelman” oloisia.

Koululla on myös monta hyvää puolta, ja on minustakin mukavaa olla yliopiston jälkeen koulussa, jossa pääsee vähän helpommalla. Kuitenkin keskitasoisen ja jopa vähän sluibailevan yliopistolaisen taustalla yrkeshögskola tuntuu monessa asiassa todella hämmentävältä. Tähän kytkeytyy epäilemättä se tosiasia, että Ruotsin koulutusjärjestelmässä on pahoja puutteita. Tästä saisi oman postauksensa aikaan, mutta esim. tästä Ylen kolumnista saa hiukan perspektiiviä. Ruotsin peruskouluissa menty kovaa alamäkeä, ja koulujen välillä on valtavia tasoeroja niin opetuksen kuin oppilaiden taustojenkin suhteen. Ruotsalainen sosiaalinen kulttuuri on monella tapaa hienoa, mutta sellainen “kaikilla pitää olla kivaa” -ajattelu on ehkä viety hiukan liian pitkälle joissain asioissa.

Yrkeshögskola ei siis ole ihan jokaiseen makuun, mutta sillä on kuitenkin oma tärkeä paikkansa ruotsalaisen koulutusmaailman joukossa. Listaan tähän loppuun vielä tiivistetysti plussia ja miinuksia. Vastailen myös mielelläni lisäkysymyksiin parhaan kykyni mukaan! Seuraava postaus käsittelee sitten ruotsalaista opiskelijaelämää yleisemmin. 🙂

Plussat

  • Lyhyt koulutus, jolla pääsee työmarkkinoille suhteellisen vähällä vaivalla (sopii motivaationsa menettäneelle mutta käytännön osaamista tarvitsevalle ex-humanistille)
  • Käytännönläheiset kurssit: meidän ohjelmassa on mm. alatuntemuksen, yritystalouden ja matkailualan varausjärjestelmien lisäksi esim. projektimetodiikkaa ja hyödylliseksi osoittautunut kurssi yleis-IT:tä.
  • Työpaikka käytännössä taattu
  • Paljon kontakteja omaan alaan koko opiskelun ajan
  • Luokkamuotoinen lähiopetus on mukavaa yliopiston kirjatenttien jälkeen
  • Ruotsalainen kulttuuri ja koulumaailma on sosiaalisempaa ja sallivampaa, ja esimerkiksi erikoistarpeet opiskelussa huomioidaan hyvin

Miinukset

  • Opiskelijat melko eritasoisia, motivoituneimmat ja kokeneimmat turhautuvat
  • Koulun lepsu taso ja käytännöt yllättivät Suomesta muuttaneen
  • Systeemi tuntuu sekavalta ja hajanaiselta, ja aikataulujen ennakointi on vaikeaa
  • Paljon ryhmätöitä

2 thoughts on “Ruotsalainen yrkeshögskola on pienoinen pettymys

  1. Anna / Ihme Ituhippi Vastaa

    Aika jännä kuulla millaista siellä on ollut! -Luulin muuten aina että ruotsalainen yrkehögskola olisi suoraan suomalaista AMK:ta vastaava. Millä nimellä siellä sitten kutsutaan AMK:ta? Ja miten nämä kaksi kääntyvät englanniksi? o_Ô
    Jos opintojen tahti on ainakin ajoittain rauhallinen, niin jääpähän enemmän aikaa keskittyä sellaisiin juttuihin jotka tuottaa itselle hyvää mieltä. Toi kuulostaa hyvältä että työnäkymät on aika varmat valmistumisen jälkeen; itse hiukan ehkä vielä maisterin tutkinnon jälkeen seilaan, ja ihmettelen miten asettua suomalaisille työmarkkinoille ulkomaisen tutkinnon kanssa, pohtien että pitäisiköhän sittenkin palata Eestiin 🙂
    Hurjasti tsemppiä!
    -Anna

    1. mikaelajuliaemilia Vastaa

      Ruotsilla tuntuu aina muuten menevän vähintään pikkasen paremmin kuin Suomella, niin tän koulutuskatastrofin tarkkailu on kyllä ollut mielenkiintoinen havainto. 😀 Mutta täällä peruskoulun ja opettajien taso on iso ongelma.

      Suomalainen lukion on ruotsiksi gymnasium. Samaa sanaa käytetään ruotsissa, mutta ruotsalainen gymnasie käsittää sekä yleissivistävän puolen että ammattilinjat. Täällä voi siis myös valita amiksen tai lukion, mutta molemmista käytetään termiä “gymnasieutbildning” alle. Joku mun luokkakavereista sanoi, että tää nykyinen yrkeshögskola oli aikaisemmin “aikuislukio”, eli aikuisille tarkoitettua ammattikoulutusta. Se selittäisi ainakin paljon. Yrkeshögskola on tosiaan eftergymnasial, mutta ei kuitenkaan korkeakoulu.

      Korkeakoulut on sitten universitet tai högskola. Matiaksen sisko oli pari vuotta sitten suomalaisesta amk:sta vaihdossa Ruotsissa nimenomaan högskolassa. Kukaan mun ruotsikavereista ei valitettavasti opiskele högskolassa, niin en oikein tiedä miten ne käytännössä vertautuu toisiinsa. Esimerkiksi Göteborgin yliopistossa on joku taidetiedekunta, jossa on näyttämötaiteen ja musiikin korkeakoulu. Fun fact, mun työkaverit ainakin sanoivat, että ruotsalaisessa yliopistossa ei tavallisesti ole sivuaineita. Olin ihan häkeltynyt. Ehkä sekin voi vähän vaihdella riippuen koulusta ja alasta, en osaa sanoa.

      Hyviä työnäkymiä arvostan todella paljon tässä koulussa. Kanditutkinto oli monella tapaa hyödyllinen, mutta sillä ei varsinkaan Suomesta saa töitä, eikä mun vähän erikoinen aineyhdistelmä ja väärä pääainevalinta ollenkaan helpota asiaa. En edes haluaisi tehdä työtä kielitieteen parissa 😀 Sen sijaa kielitaidosta ja perusosaamisesta maantieteessä ja talousmaantieteessä on paljon hyötyä matkailualalla.

      Tsemppiä sulle myös työkuviohin! Luin hiljattain jonkun artikkelin siitä, miten Suomessa tunnutaan vierastavan ulkomaisia tutkintoja ja työkokemusta, vaikka kansainvälisestä osaamisesta ja esim. Viron tai Ruotsin liike-elämän ja kulttuurin tuntemisesta olisi potentiaalisesti paljon hyötyä suomalaisyrityksissä. Toivottavasti löydät paikkasi, eikä se Virokaan kaukana ole jos siellä on vihreämpää ruohoa. 🙂

Leave a Reply

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *