Göteborg on ihana, mutta Ruotsissa on myös paljon ärsyttäviä juttuja

Takana on nyt 5 kuukautta elämää Ruotsin länsirannikolla ison (tai ainakin isomman) meren rannalla, ja tässä kohtaa on hyvä hetki päivittää kuulumisia. Edellisestä kirjoituksesta on vierähtänyt jo pari kuukautta, ja paljon on ehtinyt tapahtua. Uuteen maahan sopeutuminen on mennyt pääsääntöisesti oikein hyvin, mutta kompastuskiviltä ei tietenkään olla täysin vältytty.

Koen edelleen olevani uusi täällä, mutta arki on kuitenkin jo asettunut aloilleen ja ympäristö on ainakin pintapuolisesti tuttu. Olo ei ole enää ihan koko ajan kuin kävelevällä kysymysmerkillä. Viihdymme molemmat hyvin uusissa työpaikoissamme, ja mulla alkaakin syyskuun alussa matkailualan opinnot ammattikorkeassa. Kielen kanssa tulee pieniä ja isoja haasteita jatkuvasti, mutta puhumme kuitenkin sujuvasti ruotsia ja pärjäämme töissä. Syksyn kuviot pyörivät jo mielessä, ja kohta pitääkin alkaa selvittää, että onko edessä muutto loppuvuodesta vai jatketaanko täällä Partillessa.

Yleisesti Västkusten eli länsirannikko on mukavaa aluetta. Göteborg on kansainvälinen kaupunki, ja meininki on aika rennon urbaania. Myös meidän kotikaupunki Partille Göteborgin kyljessä on oikein mukava paikka. Partillessa tuntuu selvästi siltä, että asuu kaupungissa, mutta samaan aikaan maalaismaisemaa, metsää ja järviä löytyy ihan kivenheiton päästä. Vesi tuntuu olevan läsnä kaikkialla, mikä on kotoisaa. Mä vietin lapsuuteni sentään järvikaupungissa, ja Turussakin joki kulki melkein takapihalla. Göteborgista ja Partillesta löytyy samaa henkeä. Arki-iltoina ei kerkeä tehdä juuri mitään, mutta yritetään tutustua uusiin paikkoihin silloin, kun on yhteinen vapaa viikonloppu.

Nykyisen Partillen-asunnon ainoana haittana on pitkät työ- ja koulumatkat. Pitkä on tietysti suhteellinen käsite tässä kohtaa, mutta Matiaksella menee tunti suuntaansa, ja mäkin joudun lähtemään vähintään sen 40 minuuttia ennen töiden alkua, ja mulla on sentään vain 10 km työmatka. Viikonloppuaamuina ja iltavuoron kotimatkoina menee helposti noin tunti. Kaupunkialueella pendelöiville se on varmaan ihan perus, mutta me ollaan aiemmin asuttu aika lähellä työpaikkoja, ja en oikein nauti siitä, että työpäivät venyvät pitkiksi. Lisäksi Partillen kattava bussilippu maksaa kuukaudessa noin 110 e/hlö. Mä maksaisin mielelläni hiukan enemmän vuokraa ja asuisin keskustampana. Ongelma on hinnan sijaan siinä, että asuntoja ei vaan ole saatavilla, joten siltä kantilta olisi kyllä oikea onnenpotku, jos voitaisiin jäädä tähän nykyiseen mukavaan asuntoon, jossa kuitenkin on nopeat suorat yhteydet Göteborgin keskustaan.

Uuteen maahan muuttaminen on nostattanut monenlaisia tuntemuksia. En koe kärsineeni varsinaisesta kulttuurishokista, koska Ruotsi on tietysti monella tapaa samankaltainen kuin Suomi, minkä lisäksi maa oli meille molemmille suhteellisen tuttu entuudestaan ja osaamme kieltä. On täällä silti ollut paljon uutta ja kantapään kautta oppimista. Käytöskoodit, yhteiskunnan rakenne, kirjoittamattomat säännöt ja asenteet sekä monet käytännön tavat ja systeemit tuottavat edelleen yllätyksiä ja päänvaivaa. Fiilis vaihtelee viikoittain. Joskus sitä on innoissaan, kun on hoksannut jotain uutta ja kivaa. Toisena päivänä ärsyttää, kun asiat ei hoidu ja tietokoneen ääressä kiroaa koko maan alimpaan helvettiin yrittäessään saada tolkkua verkkopankin tunnistautumissysteemistä. Joskus vaan tuntee itsensä jatkuvasti tyhmäksi, kun aivot ei meinaa pysyä perässä kolmikielisessä arjessa.

Yksi iso muutos arjessa on tietysti se, että me ollaan nyt todella paljon enemmän ihan kahdestaan ja toistemme seuran varassa. Se on sujunut yllättävän hyvin, mutta me myös puhuttiin asiasta paljon ennakkoon. Meillä on aika hyvin tiedossa, miten paljon kumpikin tarvitsee omaa tilaa. Mun vuorotyö on ehdottomasti helpottanut asiaa, koska sen myötä saadaan molemmat olla säännöllisesti yksin kotona. Me myös viihdytään hyvin keskenämme, ja oikeastaan meillä on tosi hauskaa yhdessä.

Matiaksen isovanhemmat asuvat täällä, mutta he eivät puhu suomea, joten ollaan täällä toistemme ainoat suomenkieliset arkipäivän kontaktit. Tietysti ollaan yhteyksissä kavereihin ja perheisiin, mutta ei se ole sama asia. Juuri tajusin, etten oo nähnyt parhaita ystäviäni helmikuun läksiäisjuhlien jälkeen. Se on iso muutos seuralliselle ihmiselle. Oon myös tosi huono tekstaamaan ja soittelemaan kavereille, ja aikatauluja oli vuorotöiden ja harrastusten takia jo ihan Suomessakin vaikea sovittaa yhteen. Täytyy myöntää, että joskus on vähän yksinäinen olo. Mun työkaverit on onneksi tosi kivoja, ja ollaan pari kertaa nähtykin vapaa-ajalla. Koulussa varmasti tutustuu myös uusiin ihmisiin. Mutta kaipaan silti sitä Suomeen jäänyttä lähipiiriä. Joskus pelottaa, että kaikki suomalaiset ystävyyssuhteet vaan salakavalasti hiipuvat pois, mutta toisaalta luotan siihen, että ne parhaat ja tärkeimmät ystävät pysyy kyllä rinnalla, vaikka ei seuraavaan pariin vuoteen niin usein nähtäisikään. <3

Mennään sitten niihin ärsytyksenaiheisiin. Täytyy sanoa ensin, että moni asia toimii täällä hyvin, ja suomalaisilla voisi olla opittavaa yleisestä ilmapiiristä. Mutta moni isompi ja pienempi asia myös ärsyttää. Tässä muutama juttu, jotka ovat saaneet allekirjoittaneen pipon kiristymään pariinkin kertaan!

  1. Kieroutuneet asuntomarkkinat. Käsittämätöntä, miten näinkin hyvin pärjäävä maa on päästänyt asuntomarkkinat näin järkyttävään tilaan. Juuri eilen taas vilkaisin huvikseni asuntotarjontaa; isommilla firmoilla on useiden vuosien jonotusaika, ja yksityisillä markkinoilla tarjotaan vain lyhyitä toisenkäden pätkäsopimuksia tai huonetta isommasta asunnosta. Tällainen reilu parikymppinen, vakiintunut ja työssäkäyvä aviopari ei kovin mielellään vuokraa huonetta jostain opiskelijakolmiosta. Mutta ilman oikeita kontakteja on täysin mahdotonta löytää pitkäaikaista asuntoa, varsinkaan niin, että pääset itse päävuokralaiseksi.
  2. Ruokakulttuuri. Okei, ruotsalaiseen keittiöön kuuluu paljon samoja elementtejä kuin suomalaiseen, mutta silti täällä on ne omat juttunsa, joita en oikein ymmärrä. Joka paikassa on katkarapuja. Kaikista kahviloista ja kioskeista löytyy aina katkarapuleipä tai katkarapusalaattia. Jopa Subwayssa on täytevaihtoehtona skagenröra. Kaupassa käyminen on edelleen vähän outoa, enkä ole vieläkään päässyt sellaiseen rytmiin, että mitä täällä tekisi ruuaksi. Ruoka tuntuu kalliilta, pakkauskoot ovat yleensä tosi isoja, ja kaipaan suomalaisia valmisruokia helpottamaan arkea. Monille einekset on nykyisin kirosana, mutta mun mielestä se on turhan mustavalkoista ajattelua. Suomalaisissa kaupoissa on laaja valikoima, ja iso osa, kuten keitot, pastat, laatikot, salaatit, kiusaukset, karjalanpiirakat jne. on ihan hyviä valintoja. Ei niitä tietenkään kuulu joka aterialla vetää. Täältä löytyy vaan lettuja ja lihapullia valmiina. Seuraavan kerran kun tuun Suomeen, on kyllä pakko saada yksi räkäpizza iltapalaksi!
  3. Småprat ja yltiöpositiivinen asenne. Mä tapaan sanoa, että ruotsalaiset ovat joskus epäilyttävän mukavia. Kaikki ei vaan aina voi olla toppen! Olen sosiaalinen ihminen, työskennellyt monta vuotta aspana ja tykkään jutella ihmisten kanssa, mutta täällä joudun koko ajan muistuttamaan itseäni olemaan kohteliaampi. Asiakkaille ei voi vastata vaan kyllä tai joo. Täällä sanotaan jajamen, absolut, självklart, toppen. 😀 Onneksi small talk -kulttuuri ole yhtään niin paha kuin USA:ssa. Vietän esimerkiksi työkavereiden kanssa niin paljon aikaa, että tuntuisi kummalliselta, jos huonona päivänä ei voisi sanoa suoraan, että tänään väsyttää ja ärsyttää. Toistaiseksi tuntuu, että olen pärjännyt hyvin, mutta oon varmaan useampaan kertaan käyttäytynyt sopimattomasti sanomalla jonkun asian suoraan. 😀 Ja Matias miettii töissä ihan samaa!
  4. Asioiden hoitaminen on vaikeaa. Tässä täytyy kyllä myöntää, että Ruotsilla on pitkä kokemus maahanmuutosta, joten prosessi on selvästi yritetty tehdä mahdollisimman selväksi. Ja lisäksi ulkomaalaisilla tulijoilla on varmasti ihan yhtä vaikeaa Suomessa. Esimerkiksi mä sain pankkikortin ja pankkitunnukset vasta heinäkuussa. Kävin ekan kerran pankissa jo huhtikuussa, mutta silloin mulle ei suostuttukaan avaamaan vielä tiliä. Kaikki mahdollinen asiointi tapahtuu täällä tietysti netissä, mutta minkäs teet kun ei ole niitä sähköisiä tunnuksia. Melkein meinasi jäädä opiskelupaikka vastaanottamatta, kun ulkomaalaisena jouduin hoitaa hakuprosessin paperitse, ja paikka pitikin sitten vastaanottaa netissä omalla opiskelijatilillä… Kesäaika niin kukaan ei tietenkään vastannut koulussa puhelimeen. Olin jo ihan itku silmässä, että voiko tää olla todellista, mutta luojan kiitos mun vastaajaan jättämä viesti sitten löysi ajoissa oikean ihmisen. Auton rekisteröintihän on edelleen tekemättä, koska koko kesälle ei ole ollut saatavilla aikoja
  5. Pullonpalautusjärjestelmä. Yritettiin palauttaa pulloja kauppaan ekaa kertaa muuton jälkeen. Noh, supermarketin palautuskone huoli ehkä 15 % pulloista, ja seisottiin siinä sitten melkein täysien kassien kanssa hölmistyneinä, että mitä näille lopuille pitäisi tehdä. Tsekattiin, että automaatissa luki varmasti “tölkit, lasi- ja muovipullot”, mutta silti kone vaan hylkäsi pullon toisensa perään. Myyjästä ei ollut apua, hän ei tajunnut ollenkaan, että mikä tässä on ongelma. 😀 Suomessahan pullokone ottaa vastaan suunnilleen kaikki pullot, vaikka panttia ei saisi. Täällä joudutaan lajitella esimerkiksi lähes kaikki lasipullot tavalliseen lasinkeräykseen. Kaikkeen tottuu kyllä, mutta mun mielestä Suomen tapa on helpompi ja vaivattomampi, kun kaikki pullot voi vaan palauttaa samaan paikkaan. Se myös kannustaa ihmisiä keräämään pullonsa sen sijaan, että esimerkiksi ulkona ollessa vain jättäisi jälkeensä.

Tämmöistä täällä! Nyt mulla on edessä kuuden päivän työputki, jonka jälkeen alkaa tämän kesän ainoa lomaviikko! Tuurilla saatiin järjestettyä yksi yhteinen viikko, vaikka eihän kummallekaan ole mitään lomaa kertynyt, kun vasta aloitettiin työt. Suunnitelmissa on anyway kylpyläloma Saksassa!


4 thoughts on “Göteborg on ihana, mutta Ruotsissa on myös paljon ärsyttäviä juttuja

  1. Maiju Vastaa

    On se muutto vaan aikamoista ruljanssia. Jos jotain hyvää, niin ainakin sieltä lentää edullisemmin ja nopeammin Suomeen kuin eri mantereelta 🙂

    1. mikaelajuliaemilia Vastaa

      Joo, ei tässä missään Australiassa sentään olla!

  2. Martin Larsson Vastaa

    jep, muutin aikoinaan poies sieltä – täällä on kivaa 😁

    1. mikaelajuliaemilia Vastaa

      No ei täälläkään hullumpaa ole – ainakaan kun tietää, ettei ole jäämässä pysyvästi! 😀

Leave a Reply

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *