Tilannepäivitys muuttosuunnitelmista. Odotan Ruotsia kauhunsekaisella innolla.

Terveysjuttujen sijaan annan pienen tilannepäivityksen meidän muuttokuvioista! Mullahan on ollut käytännössä aina haaveena asua jossain vaiheessa ulkomailla, vaikka sitten “vain” Ruotsissa. Naapurimaa tarkentui kohteeksi jo vuosia sitten, ja ollaan myös puhuttu siitä ihmisille ääneen usean vuoden ajan, mutta silti ollaan syksyn aikana saatu tosi yllättyneitä reaktioita “ai te ootte oikeesti muuttamassa?” 😀 Mulle tärkeää on yleisen seikkailunhalun lisäksi lähinnä kieli, sitä mä oon menossa sinne oppimaan. Matiakselle Ruotsi oli sopiva, hänellä on sukua siellä ja Göteborg on tuttu paikka. Joten sinnepäin me ollaan alkuvuodesta muuttamassa. Ja vaikka se on vain Ruotsi, niin kyllä sielläkin on varmasti kulttuurishokki edessä. Reilu kuukausi jatkuvaa small talkia ja fika-kulttuuria niin mä heitän köttbullarit seinään jossain vaiheessa.

Mun opiskelutahti on koko syksyn ollut hidas, ja kandista puuttuu vielä pisteitä. Opintotukea on jäljellä maaliskuuhun asti, joten siihen mennessä pitäisi olla valmista. Maaliskuu on myös tavoitekuukausi muutolle, ja herranjumala miten nopeasti se tulee. Meidän pitää irtosanoa nykyinen kämppä jo ensi kuussa!

Suunnitelmat on ahkeran googlauksen myötä tarkentuneet jatkuvasti syksyn aikana. Työnhakukin on alkanut, ja Matiaksella on aika hyvä tilanne. Mä laitoin viime viikolla yhden “spontaanihakemuksen” menemään, mutta en odota siitä ihmeitä. Aktivoidun paremmin vuodenvaihteen jälkeen, just nyt yritän ehtiä tekemään vielä yhden tentin ennen joulua. Me ollaan menossa käymään Göteborgissa tammikuun alkupuolella, tsekkaillaan tulevia hoodeja ja mäkin yritän saada jonkun työhaastattelun sovittua.

Asunto ja byrokratia vähän hermostuttaa. Mitään viisumijuttuja ei tarvita, mutta vuokra-asunnon löytäminen voi kuulemma olla aika hankalaa, ja Ruotsin systeemi vaikuttaa alivuokrasopimuksineen vähän hämärältä. Byrokratian osalta me tarvitaan ruotsalaiset henkilönumerot, joita ilman ei saa edes kuntosalijäsenyyttä, saati sitten mitään sähkösopimusta tai puhelinliittymää. Täytyy siis toivoa, että kaikki sujuu hyvin, eikä tuu mitään viivytyksiä vaikkapa unohdettujen dokumenttien takia. Mulle tuli jo mieleen, että saatiinko me edes mitään vihkitodistusta häistä? Jos saatiin, niin en tiedä missä se on…

Tavallaan oon tosi innoissani. Pitkäaikainen haave on toteutumassa, ja jos meinaa ulkomailla asua, niin nythän on se paras mahdollinen hetki. Tuskin mä tuun tätä millään tavalla katumaan sitten kiikkustuolista. Mutta samalla kuitenkin hermostuttaa hirveästi. Saadaanko yhtään kavereita sieltä? Saanko töitä? Pärjäänkö kielen kanssa? Istutaanko kotona kahdestaan kaikki illat? Miten me kestetään toisiamme, kun ollaan luultavasti ainakin alussa aika paljon oman seuramme varassa? Ehtiikö kaverit unohtamaan meidät ihan täysin? Hermostuttaa ja kauhistuttaa, mitä me oikein ollaan tekemässä. Pitäisikö vaan perua kaikki ja muuttaa takaisin Lohjalle tai pk-seudulle? No ei oikeesti peruta, mutta se käy mielessä välillä.

Göteborg on kiva kaupunki. Me asutaan länsirannikolla, mistä voi hurauttaa junalla viikonloppureissulle Kööpenhaminaan, Osloon tai Tukholmaan. Kotiin Suomeen on tarvittaessa joka päivä yhteyksiä lentäen tai automatkan ja laivan yhdistelmällä. Me kumpikin osataan ruotsia, vaikka ei täydellisesti niin kuitenkin sujuvasti. Ja osataan myös englantia. Mä pärjäsin ihan hyvin kesän Ahvenanmaallakin, ja siellä olin sentään yksin. Kavereita saa töistä, naapureista ja harrastuksista. Aikuisuus vie muutenkin ihmisiä väistämättä erilleen, ja ne todelliset ystävät pysyy matkassa, vaikka ei muutaman vuoden ajan näkisikään säännöllisesti – en mä näe nytkään Tampereella, Helsingissä, Lohjalla tai Turussakaan asuvia kavereita kauheen usein.

Epäilyksen hetkinä vedän syvään henkeä ja laitan käteeni viime jouluna hankkimani MantraBand-rannekorun. Siinä lukee hakuna matata. Lopulta asiat aina järjestyy, kissat putoaa jaloilleen! Enemmän mua harmittaa vanhana, jos nyt ei mennä. Eikä me olla sinne loppuelämäksi muuttamassa, aina pääsee takaisin Suomeen jos elämä ei alakaan rullaamaan.

DSC_0137.JPG

Ps. Oikeesti oon eniten huolissani Ruotsin valtavista hämähäkeistä. Oon nähnyt niitä Tukholman lähellä ja Göteborg on vielä etelämpänä. Ne on ihan törkeen isoja mustia palloja, ja oksettaa koko ajatus.

Pps. Oon myös huolissani Göteborgin rannoista. En pääse ikinä uimaan siellä kesällä, kun missään ei oo hiekkarantaa vaan ainoastaan sellaista paksun levän kuorruttamaa ällöttävää kalliorantaa.


Leave a Reply

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *