Liechtenstein ja Sveitsi, osa 2 – kuvankauniit Alpit

Matkakertomus parin viikon takaisesta minilomasta Alpeilla jatkuu! Ensimmäinen osa oli Liechtensteinista, ja tässä postauksessa kerron Sveitsin puoleiset tapahtumat. Matkakohde oli täysin oikea meille, sillä Alpit on vieneet ainakin mun sydämen ihan täysin. Menisin koska vaan uudestaan!

blogi6

Sunnuntaiaamuna suuntasimme siis takaisin Sveitsiin, Churiin. Tämä entuudestaan tuntematon kaupunki päätyi kohteeksemme siellä aiemmin asuneen kaverin suosituksesta. Chur on Graubündenin kantonin pääkaupunki ja yksi koko Sveitsin vanhimpia kaupunkeja. Asukkaita on vain noin 35 000, mutta paikka tuntui jotenkin kokoaan isommalta. Varmaan se pääkaupunkistatus ja sijainti liikenteen solmukohtana – juna-asemiakin oli useampi noin pienessä kaupungissa. Meille sopi hyvin kävellä ympäriinsä, mutta bussit kulkivat sen muutaman kerran, kun niitä tarvittiin.
Churin ehdoton helmi on sen vanhakaupunki eli Altstadt. Jalankulkijoille varattu autoton alue on täynnä kauniita pikkukujia, kirkkoja, putiikkeja, kahviloita jne. Vaikka alueella selvästi käy matkailijoita, tunnelma oli paljon autenttisempi kuin vaikkapa Tukholman tai Itävallan Salzburgin vastaavissa. Sunnuntai oli hiljainen, sain kuvailla aika rauhassa ja keskeytyksettä. Syyskuu on selvästi hyvää aikaa matkustaa Alpeilla. Mihinkään ei tarvinnut juuri jonottaa, ja esimerkiksi julkisissa kulkuneuvoissa oli aina tilaa ja istumapaikkoja vapaana. Sää oli koko reissun ajan aurinkoinen ja päivälämpötilat reilua kahtakymmentä astetta, joten ilma oli hyvin kesäinen. Sama juttu viime vuonna Salzburgissa, eli turistiruuhkaa ei ollut, tosin siellä sattui olemaan koleaa ja sateista koko viikon.

blogi5

blogi6

Churista löytyy myös esimerkiksi taidemuseo ja luonnontieteellinen museo sekä useita puistoja, mitkä kaikki jätettiin kylläkin väliin. Sen sijaan lähdimme kävelemään kohti kaupungin laitaa Rein-joen varrelle. Rein on yksi Euroopan pisimmistä joista, ja sen alkulähde on Churin lähistöllä. Jo aiemmin joen yli ajaessa näki, miten kauniin kirkkaansinistä vesi oli, joten halusin ehdottomasti kävellä rannalle. Maantiede on iso osa mun identiteettiä, ja oon aina hirveen innoissani kaikesta tällaisesta. Kävelyretki kannatti, sillä paikka oli upea ja selvästi myös paikallisten suosiossa. Jokivartta pitkin menee kävely- ja pyörätie, ja me mentiin totta kai alas tieltä itse jokiuomaan dippaamaan varpaat kirkkaaseen veteen. Otin muistoksi yhden sileän pyöreäksi kuluneen vaalean kiven.

blogi4

Pakollinen reissuselfie!

blogi3

blogi7

Reissun tarkoituksena oli käydä jossain sievässä alppikylässä, ja sitä varten vuokrattiin maanantaina auto Churista. Lähdettiin aamupäivällä yhdentoista jälkeen, ja käytiin vielä nopeasti Liechtensteinin puolella, mistä kerroinkin edellisessä postauksessa. Vaduzista jatkettiin kohti sitä sievää alppikylää ja ajettiin Wildhausiin, parikymmentä kilometriä Vaduzista luoteeseen. Tässä kohtaa matka muuttui mielenkiintoiseksi, kun motari vaihtui ihanan kamaliin mutkikkaisiin vuoristoteihin. Mullahan ei ole ajokorttia, eli olin navigointivastuussa, kun taas Matias sai hoitaa sen varsinaisen työn. Näköalat on fantastiset, mutta samaan aikaan on jokseenkin hermostuttavaa, kun tien vierestä on vaan pudotusta alaspäin, ja ne mutkat on oikeesti täyskäännöksiä.
Wildhausissa kiinnosti Churfirstenin vuorijono ja lukuisat kaapelihissit, mutta oltiin liian myöhään liikkeellä. Liikennöinti loppuikin jo viideltä, joten ei oltaisi keretty kuin juuri ja juuri ylös ja takaisin alas. Jatkettiin sitten autolla vuorten eteläpuolelle aiemmin junamatkalla nähdyn Walensee-järven rannalle. Pitkän ja kapean järven rannalla on useampia pikkukyliä, joista pysähdyttiin Quarteniin. Käytiin kahlaamassa jälleen aivan kirkkaansinisessä vuoristovedessä. Sen jälkeen kiivettiin vähän korkeammalle ihailemaan maisemaa. Ja taas huomasi nopeasti, että vuoristossa ollaan. Käveltiin vain 1,5 km, ja korkeutta tuli Google Earthin mukaan noin 100 m lisää, mutta herranjumala miten rankkaa on kävellä pelkkää jyrkkää ylämäkeä. Totally worth it though, ja onhan se hyvää liikuntaa. Ylämäen jälkeen tullaan alas vauhdikasta alamäkeä tutisevin jaloin.

blogi8

blogi9

Yksi reissun toiveista oli nähdä Alppien tähtitaivas. Löysin googlettamalla kohtuullisen matkan päässä olevan Aussichtspunkt Chapf -näköalapaikan, joten lähdettiin hämärtyvässä illassa ajamaan järven ympäri toiselle puolelle ja jälleen korkealle ylös kiemurtelevia teitä. Jossain vaiheessa alkoi iskeä jo pieni epäusko, kun mietin että löydetäänköhän edes oikeaa paikkaa, ja miten ihmeessä ajetaan alas pilkkopimeässä sitä tietä, mutta päätettiin seurata mapsia. Perillä odotti parkkipaikka, jolta jatkettiin jalan noin 20 minuuttia kävelytietä pitkin. Näköalatasanne oli lähes 1300 metrin korkeudessa, ja näköala auringonlaskun aikaan vuoren juurella olevaan järveen ja pikkukyliin oli henkeäsalpaavan kaunis. Auringon laskeuduttua oltiin vielä hyvän aikaa näköalatasanteella ihailemassa tähtitaivasta. Valitettavasti valosaastetta oli vielä sen verran, että Linnunrata näkyy paremmin esimerkiksi Suomessa Savossa kaukana asutuksesta, mutta tähtitaivas on silti aina kaunis ja vaikuttava näky. Mun kuvaustaidot ei jälleen kerran tee oikeutta maisemalle, mutta ymmärrätte varmasti fiiliksen.

20180910_203319

Tiistaiaamuna palautettiin auto ja suunnattiin Churin keskustasta lähtevään kaapelihissiin Brambrüesch-vuorelle. Hissi vie kilometrin ylöspäin, eli hissiasema oli 1595 m korkeudessa. Patikoimalla pääsee muistaakseni jopa yli 2000 metriin.  Olin etukäteen katsonut, että alueella on monia erilaisia reittejä, minkä lisäksi löytyy hiihtokeskusta, hotellia ja ravintolaa. Tallensin ennakkoon puhelimeen kahden eri reitin ohjeet, jotka olivat ajallisesti ja pituudeltaan sopivat. Gondolihissiasemalta lähti myös pyöräreittejä alas, eikä siis mitään ihan tavallisia, vaan matkalla ylös näin erilaisia hyvin jyrkkään rinteeseen raknnettuja ramppeja ja hyppyreitä. En ikinä uskaltaisi itse. 😀
Kävelyreitit olivat kuitenkin pieni pettymys. Katsomani nettisivu oli ihan virallinen turismisivu, mutta tuntui, että ohjeet, kartta ja vuorella olevat opaskyltit olivat ihan ristiriidassa keskenään. Lopulta kävelimme sitten vain jotain tietä pitkin kohtaan X, kunnes alkoi tuntua siltä, että ei jaksa mennä enää ylöspäin. Jälkeenpäin katsoin hotellilla google mapsia, josta selvisi että oltiin sittenkin koko ajan kävelty oikeaa tietä. Maisemat olivat luonnollisesti jälleen upeat, mutta tämä ”luontopolku”, jota etenimme hissiasemalta 3,5 km reiluun 1800 metriin, oli ensimmäiset pari kilometriä asvaltoitua, lähes suoraa tietä ylämäkeä. Ehkä masentavin luontoreitti ikinä. Asvaltin jälkeen se jatkui hiekkatienä, mikä oli myös pieni pettymys ympäröivistä alppiniityistä huolimatta, sillä odotettiin reittikuvauksen perusteella metsää ja oikeasti luonnollista ympäristöä. Olihan se tavallaan, mutta sitten ei kuitenkaan (postauksen ensimmäinen kuva on muuten täältä otettu).
Ensi kerralla pitää lähteä heti aamusta, että kerkeää kiertää jonkun vähän pidemmän ja paremman lenkin ja vaikka eksyäkin matkalla. Nyt kävelimme arvioni mukaan yhteensä noin 6 km, mikä on ihan hyvin, kun ensimmäiset 3,5 km oli siis ylämäkeä, mä oon ihan aloittelija ja molemmat olivat edelleen selvästi flunssaisia. Illalla ei oikein jaksettu tehdä mitään enää, käytiin vain syömässä ja pakkailtiin aikaista herätystä ja kotiinlähtöä varten.

blogi11

Keskiviikkoaamuna lähdettiin junalla takaisin Zürichin lentokentälle. Jo menomatkalla Helsingissä mun laukku vedettiin kahteen kertaan turvatarkastuksesta läpi, mutta henkilökunta ei alkanut kaivamaan ja antoi mun vaan jatkaa matkaa. Sveitsissä sitten kävi sama juttu. Odottelin, että mun laukku pääsee uusintakierrokselle, enkä millään keksinyt, mitä olisin voinut unohtaa laukkuun. Sitten työntekijä pyysi avaamaan laukun ja sanoi, että siellä on sakset. Olin vähän hämmentynyt, kun kynsisaksien tiesin olevan repussa ja niiden pitäisi muutenkin mennä läpi ihan ongelmitta. Olin kuitenkin ottanut mukaan PENAALIN siltä varalta, että teen jotain koulujuttuja matkan aikana (Hahahahahahaha, arvatkaa teinkö), ja siellähän oli mun pienet askartelusakset. Hupsista keikkaa. Terät oli kuitenkin sallitun rajan sisällä ja sain pitää ne.
Kaiken kaikkiaan reissu oli tosi onnistunut! Kallista oli, mutta se tiedettiin etukäteen, ja rahaa meni lopulta jopa vähemmän kuin alun perin ajattelin, vaikka esim. idea autonvuokrauksesta syntyi vasta matkan aikana. Pieni yllätys oli ennemminkin se, miten huonosti ihmiset puhuivat englantia. Esimerkiksi monessakaan ravintolassa ei ollut englanninkielistä ruokalistaa, vaikka alueella käy paljon matkailijoita, onhan lähistöllä useita lomakyliäkin. Ehkä turistit tulevat sitten pääosin Saksasta, Ranskasta tai Italiasta? Toinen yllätys oli palvelun yleinen töykeys. En osannut ollenkaan odottaa sitä, enkä muistaakseni ole missään muualla Euroopassa saanut niin tylyä palvelua. Ne paremmat paikatkin olivat mun Suomi-standardilla normaaleja; tervehditään asiakasta, hymyillään, katsotaan edes asiakkaaseen päin keskustellessa, moikataan heipat ja vastaillaan asiallisesti kysymyksiin. Joka tapauksessa lähtisin Sveitsiin koska vaan uudestaan. Paljon on vielä tutkittavaa, enkä mä ole edes käynyt vielä Alpeilla kevät- tai talviaikaan tai edes niillä kaikista korkeimmilla alueilla. Listaan tähän loppuun vielä joitakin hintoja Sveitsistä, niin saatte vähän käsitystä hintatasosta.
  • Majoitus: kolme yötä kahdelle hengelle ketjuhotellissa 362 €, sisältäen kaupunkiveron koko yöpymiseltä ja aamiaisen ensimmäiselle aamulle. Aamiainen ei sisältynyt varaukseen, ja oli erikseen ostettuna 14 €/hlö/yö. Aamupala oli ihan ok ja vatsan sai täyteen, mutta emme kokeneet tarpeelliseksi maksaa siitä noin paljoa. Lisäksi maksoimme yhden yön pysäköinnistä parkkihallissa vajaat 8 €. Hotelli sijaitsi vajaan 2 km päässä keskustasta.
  • Bensa n. 1,60 €/litra (1,69 CFH). Autonvuokraus vuorokaudeksi oli 150 € sisältäen young driver -lisän.
  • Apteekista 10 kpl paketti paikallista buranaa ja paketti strepsilsejä 23 €.
  • Ruokailu ravintolassa: pasta-annokset, yksi kalja, cokis ja vesi 55 €.
  • McDonald’sissa Big Mac -ateria noin 10 €, McFlurry 3,50 €. Suomessa big macin saa hintaan 6,95 €.
  • Kaapelihissilippu meno-paluuna 20 €.
  • Junalippu Chur-Zürich olisi ollut paikallisen rautatieyhtiön sivuilta ostettuna noin 40 €/hlö yhteen suuntaan. Ostin meille liput netistä GoEuron kautta, ja hintaa tuli kahdelle lipulle yhteensä vajaat 25 euroa. Vähän jännitettiin, onko kyseessä joku huijauslippu, kun firmasta oli aika huonoja kokemuksia netissä. Lippu kuitenkin meni läpi ongelmitta tarkastuksessa.

Leave a Reply

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *