Liechtenstein ja Sveitsi, osa 1 – kun “kallis” sai uuden merkityksen

Kallista. Se jäi päällimmäiseksi mieleen parin viikon takaiselta neljän yön matkalta Sveitsiin ja Liechtensteiniin. Eihän se yllätyksenä tullut, mutta jopa suomalaista hirvitti toisinaan. Maisemat olivat kuitenkin enemmän kuin upeat, minkä lisäksi sain henkilökohtaisesti tärkeän kohdan to do -listaltani ruksittua, joten oli kaiken rahamenon arvoista!
Matkaan lähdettiin Lohjalta puoli kolmelta lauantaiaamuna 8. syyskuuta. Matias oli jo alkuviikosta kärsinyt flunssan pahimmat päivät, mutta muhun tauti päätti iskeä tietysti sopivasti lauantaiksi. Oli muuten tuskainen matka. Kurkku kipeä, nieleminen sattui, ääni poissa, nenä tukossa ja vuotava samaan aikaan ja takana oli flunssan ja aikaisen herätyksen takia muutaman tunnin unettomat yöunet. Lopulta kahden lennon, junamatkan, bussimatkan ja taksin jälkeen oltiin iltapäivällä Liechtenstein Triesenissä, joka oli ensimmäinen yöpymiskohteemme (saapuessa ei oikein tiedetty hotellin tarkkaa sijaintia, ja jäätiin pois bussista liian aikaisin. Väsyneinä ja sairaina päätimme säästää aikaa ja vaivaa ottamalla poikkeuksellisesti taksin hotellille). Kuuma suihku, päiväunet ja apteekkireissu kohensivat oloa niin, että illalla jaksoi käydä vielä syömässä ja kävelemässä, mutta muuten eka päivä meni aika lailla henkisessä koomassa. Olo parani joka päivä, mutta nuha ja puolikuntoisuus olivat läsnä koko reissun ja rajoittivat vähän patikointisuunnitelmia.
Yövyimme siis ensimmäisen yön Liechtensteinissa hotelli Meierhofissa parin kilometrin päässä pääkaupunki Vaduzista. Vierailu jäi aika pintapuoliseksi, mutta ehdin silti muodostaa kuvan tämän pikkuisen ruhtinaskunnan elämänmenosta. Mitä teille tulee ensimmäiseksi mieleen Liechtensteinista? Monille ei varmaan mitään, sillä Liechtenstein ei nauti samanlaista kansainvälistä mainetta kuin Euroopan toinen ruhtinaskunta Monaco. Maa sijaitsee siis Alpeilla Sveitsin ja Itävallan välissä. Pinta-alaa on 160 km2 ja asukkaita 38 000. Laineikkaan kolmion mallinen Liechtenstein on vajaat 25 km pitkä ja leveimmillään reilut 12 km. Pääkaupunki Vaduz sijaitsee suunnilleen puolivälissä maan länsirajaa.
blogi2
Vaduzin linna, ehkä Liechtensteinin tunnetuin nähtävyys
Liechtenstein on perustuslaillinen monarkia, jota hallitsee ruhtinas Hans Adam II (vaikka tosiasiassa ruhtinaan poika, perintöprinssi Alois on ollut sijaishallitsija vuodesta 2004). Maassa puhutaan saksaa, käytetään valuuttana Sveitsin frangia ja tehdään läheistä yhteistyötä naapurimaiden ja muun Euroopan kanssa monella eri saralla. Kuitenkin Liechtensteinilla on oma identiteettinsä ja itsenäisyytensä, sekä Sveitsin kaltainen neutraliteetti eikä se esimerkiksi kuulu EU:hun. Sen ei tarvitse, sillä pieni, erittäin vauras ja vuoriston korkeuksissa sijaitseva ruhtinaskunta on monella tapaa ihan oma maailmansa, joka pärjää hyvin omilla pelisäännöillään. Erilaisilla hyvinvointimittareilla (BKT, HDI, työttömyys, elinikä, lukutaito) Liechtenstein on maailman kärkikastia. Jossain matkailusivulla törmäsin kommenttin, että maa on ”kuin vielä puhtaampi Sveitsi”. Lausahduksessa on perää, sillä kaikkialla oli tosiaan niin siistiä ja puhdasta, että näin jopa yhden miehen täyttävän kadulla juomapullonsa suihkulähteestä.
Syyskuinen lauantai-ilta oli lämmin, ihmisiä oli liikkeellä ja kaupungin tunnelma oli hyvin eurooppalaisen alppimainen. Bongattiin kivannäköinen ravintola, joka oli ensimmäinen reissun lukuisista kerroista, kun pääsimme toteamaan, että onpa muuten kallista. Tilattiin hampurilainen ranskalaisilla, pizza ja hanavettä, joka oli listan halvinta juotavaa. Mulla on joku ihme nielemisongelma, eli tarvitsen aina runsaasti juotavaa ruuan kanssa, joten eihän se yksi puolen litran karahvi mitenkään riittänyt kahdelle, vaan tilattiin toinenkin. Litralla hanavettä oli hintaa 8 euroa. Kyllä, kahdeksan euroa litrasta hanavettä. Koko loppulasku oli 54 frangia eli aika tarkalleen 49 euroa, ja ravintolan taso oli sitä luokkaa, että majoneesi tarjoiltiin pöytiin ihan vaan kaupan majoneesipullossa. Ei siis todellakaan mikään fine dining.
Ruuan jälkeen tehtiin iltavaellus ylös Schloss Vaduzille, eli paikalliselle linnalle, joka on myös ruhtinasparin yksityinen koti. Linna siis sijaitsee kaupungin yläpuolella rinteessä, ja näen sieluni silmin, miten ruhtinas iltaisin katselee alas valtakuntaansa viinilasi kädessään ja kärpännahkaviitta harteillaan. 😀 Linnaan ei pääse sisälle, mutta nyt voin sanoa käyneeni ruhtinaan pihalla! Kiipeäminen oli rankkaa, mutta se kannatti kauniin maiseman vuoksi. Itse ihailin myös rinteeseen rakennettuja luksustaloja – siis sellaisia, joissa on palatsimaisia tuplaportaikkoja pääovelta etupihalle ja vuoren rinteeseen louhittuja autotalleja. Alas tullessa päätettiin nauttia kauniista illasta ja kävellä takaisin hotellille. Liechtensteinin päätietä eli valtakunnan halkovaa 28:a pitkin tallustellessa huomasi olevansa varakkaassa maassa. Pankkeja, vakuutusyhtiöitä, luksusautomerkkejä. Kaikkialla todella siistiä, paljon pieniä suihkulähteitä tai jotain koristevalaistuksia rakennusten pihoissa. Hauskana yksityiskohtana huomattiin toisinaan käytännössä keskellä kaupunkia kasvavat viljelypellot, näimme ainakin maissia ja viiniköynnöksiä.
blogi1
Aurinko laskemassa vuorten taakse Vaduzissa
Hotellille päästessä uni tuli hetkessä. Sunnuntaiaamuna pakattiin tavarat ja lähdettiin kohti seuraavaa etappia eli Sveitsin Churia, jossa yövyimme loput kolme yötä. Tekstiä reissusta syntyi niin paljon, että päätin jakaa matkakertomuksen kahteen osaan, Sveitsi saa siis oman postauksensa. Vuokrasimme kuitenkin maanantaina auton, ja käytiin vielä uudestaan pikapyrähdyksellä Liechtensteinissa. Halusin ehdottomasti leiman passiin (ks. saapumisohjeet alempaa), ja mua kiinnosti myös pyörähtää valtakunnan ykköskirkossa eli St. Florinin katedraalissa, joka on maan kuninkaallisten hää- ja hautakirkko. Kirkko oli pieni, mutta pääoven julkisivu oli tosi kaunis, vaikka se ei mun kuvista ehkä niin hyvin välitykään. Käytiin myös “ostarilla”, jossa ei ollut juuri mitään, mutta saatiinpahan taas opetus hintatasosta. Koska autonvuokraus on kallista lystiä, päätettiin syödä sinä päivänä edullisemmin, ja otettiin spontaanisti subit siitä ostarilta. Noh, enpä nyt tiedä voiko sitä säästöksi sanoa, kun yllättäen kaksi 30 cm subia ateriana maksoi 37 €. Järkyttävää! 😀 Suomessa sama setti olisi ollut 23 €. Katselin tullessamme jotain mainosta siinä ravintolan edessä, ja ajattelin mielessäni, että 15,90 CFH on kyllä kallis subiateria. Mutta tulkitsin mainoksen väärin, ja tuo olikin vain sen leivän hinta. Juoman ja keksin kanssa loppusumma oli yllättäen hieman yli 40 frangia. Olihan tuo varmaan paikallisella tasolla ruokatarjonnan edullisemmasta päästä.
blogi4
St. Florinin katedraali
Miten Liechtensteiniin sitten matkustetaan? Maahan ei voi lentää, joten lähin suuri lentokenttä on Zürichissa, mitä kautta mekin lennettiin. Muut lähimmät suurkaupungit ovat Itävallan Innsbruck noin 180 km päässä ja Saksan München noin 240 km päässä. Liechtensteinin pohjoispuolella kulkee Sveitsin ja Itävallan yhdistävä rautatie, jolla on muutama asema Liechtensteinissa, mutta liikenne on epäsäännöllistä eikä pysähdy Vaduzissa, joten useat eri lähteet suosittelevat ottamaan bussin Sveitsin puolelta, minkä itsekin havaitsin toimivaksi.
  1. Ota päärautatieasemalta (Zürich HB) juna kohti Sargansia. Yhteyksiä on useampi tunnissa, ja matka kesti noin tunnin.
  2. Bussilinjat 11 ja 12 vievät Sargansin juna-aseman edestä Liechtensteiniin. Bussit on ymmärtääkseni aikataulutettu sopivasti junien kanssa, ja lipun voi maksaa käteisellä. Kortista en tiedä, enkä löytänyt tietoa netistäkään. Bussi menee Liechtensteinin poikki Itävallan Feldkirchiin, joten nämä ohjeet on varmasti sovellettavissa myös sieltä saapuville.
  3. Busseissa on näyttötaulut, joista näkee seuraavat pysäkit. Päiväturistin kannattaa jäädä Vaduzin postin kohdalla pois. Matkailuneuvonta, kansallismuseo ja taidemuseo sijaitsevat postin takana olevalla kävelykadulla. Myös St. Florinin katedraali ja Vaduzin linna ovat ihan lähellä.
  4. Sveitsin ja Liechtensteinin välisellä rajalla ei ole rajavalvontaa, mutta matkailuneuvonnasta saa leiman passiin kolmella frangilla!

blogi1

Yleisesti Liechtenstein vaikutti aika konservatiiviselta maalta. Tavallaan kaikki on tosi edistynyttä ja yhteiskunta selkeästi vauras, mutta samalla myös konservatiivinen. Liechtenstein on Euroopan ainut monarkia, jossa nainen ei kelpaa hallitsijaksi missään tilanteessa. Maan naiset saivat äänioikeuden viimeisinä Euroopassa, vasta vuonna 1984. Katolinen uskonto ja monarkia taitavat ylläpitää “perinteistä järjestystä” aika tehokkaasti. Liechtensteinin ruhtinaan valtaoikeudet poikkeavat laajuudellaan eurooppalaisista kollegoistaan. Ruhtinaalla on mm. veto-oikeus lakeihin, ja sijaishallitsijana toimiva perintöprinssi Alois uhkasi joitakin vuosia sitten käyttää veto-oikeuttaan, jos kansanäänestyksen tulos hyväksyisi abortin laillistamisen. Sen sijaan talouspolitiikka on ilmeisen liberaalia, siitä oli maininta turistiesitteessäkin. Veroparatiisin maineesta on kai yritetty päästä eroon, mutta siihen on syynsä, miksi Liechtensteinissa on niin paljon pankkeja ja sijoitusyhtiöitä! 😉 Kaiken kaikkiaan omalla tavallaan erikoinen pieni ruhtinaskunta hyvillä maisemilla!
Seuraavassa postauksessa on matkakertomuksen toinen osa Sveitsin puolelta, stay tuned! Alla vielä kuva St. Florinin katedraalista. Otin Liechtensteinissa valitettavasti tosi vähän kuvia, kun olin kipeä, ja sitten maanantainakin käytiin aika pikaisesti vain. Ja kuten jossain blogin esittelytekstissäkin kirjoitin, tämä ei ole täydellisten kuvien blogi 😀 Vakavasti sanottuna yritän jatkuvasti harjoitella kuvaamaan paremmin, varsinkin matkakuvia.

blogi3


One thought on “Liechtenstein ja Sveitsi, osa 1 – kun “kallis” sai uuden merkityksen

Leave a Reply

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *