Kenen kanssa matkustat mieluiten? Ajatuksia matkaseurasta

Matkailuala on tämänhetkinen työllistäjäni, iso osa tulevaisuuden suunnitelmiani ja hyvin mieluinen tapa käyttää vapaa-aikaa, joten aion käsitellä aihetta eri näkökulmista täällä blogissa. Päivän aihe on minkä tahansa reissun onnistumisen kannalta erittäin tärkeä, mutta siitä taidetaan harvemmin suoranaisesti kirjoittaa. Puhukaamme siis hetki matkaseurasta. Kenen kanssa juuri sinä reissaat mieluiten?
Lapsena matkaseurastaan harvemmin saa päättää, sillä lapset luonnollisesti reissaavat pääsääntöisesti perheen tai muun lähiaikuisen kanssa. Nuorten aikuisten maailmaan tulee mukaan kaveriporukan reissut ja pariskuntalomat. Monet lapsiperheet taas ymmärtääkseni matkustavat oman perheen lisäksi myös kolmen sukupolven voimin. On äiti ja tytär -reissuja, harrastekerhojen matkoja ja vaikka mitä. Vaihtoehtoja on siis lukuisia, ja monille kertyy elämän aikana kokemusta useammista eri kokoonpanoista. Mitään oikeaa vaihtoehtoa ei tietenkään ole, sillä olemme kaikki luonteiltamme, tavoiltamme ja verkostoiltamme erilaisia. Jotkut pariskunnat eivät juurikaan käy yhdessä ulkomailla, toiset taas käyvät nimenomaan vain puolison ja oman perheen kanssa.
Mä oon ainakin omassa ystäväpiirissäni jonkinlainen poikkeus, sillä olen reissannut paljon mummoni kanssa. Kyllä, luitte oikein. Mun mummi on ikinuori aktiivimummo, jota luullaan usein mun äidiksi. Oon käynyt lapsesta asti mummin kanssa laivalla, mutta vuonna 2010 käytiin ensimmäistä kertaa “oikeesti” ulkomailla Lontoossa. Seuraavana vuonna kierrettiin parin viikon reppureissulla Keski-Euroopassa, sitä seuraavana käytiin kolmistaan mummin ja myös ikinuoren (hahhah, oikeasti nuoren :D) tätini kanssa Etelä-Euroopassa. Vuonna 2014 oltiin kolmistaan kuukausi Aasiassa. Sen jälkeen on ollut pientä taukoa heidän seurastaan. Opiskelijana ei ole tullut nyt tehtyä isompia reissuja, ja muutaman viime vuoden aikana olen matkustanut muutenkin enemmän Matiaksen kanssa, muutaman kerran myös ystävien kanssa ja kerran yksin. Mutta nyt ollaan taas menossa mummin kanssa syksyllä viikoksi New Yorkiin, ja oon tosi innoissani asiasta!
20180729_215643.jpg
Kööpenhaminan Amalienborgissa rakkaan ystävän kanssa. Kuva: Hyvää huomenta, Maarianhamina
Välihuomautuksena kerrottakoon, että meillä oli hotellissa vastikään vieraina aivan ihastuttava seurue vanhemman polven daameja. Sellanen viiden-kuuden hengen ystäväporukka kesäretkellä. Tästä porukasta tuli mun true life goal. Toivon hartaasti, etten ikinä milloinkaan vahingossakaan luovu kaverireissuista, vaikka kuinka perheellistyisin ja surraisin ruuhkavuosissa ja työelämän oravanpyörässä. Mä ainakin haluan ehdottomasti mennä porskuttaa vielä kuuskymppisenä mammakerhon kanssa seikkailemassa!
Millaista on matkustaa eri ihmisten kanssa? Matiaksen kanssa meillä on omat jutut ja pariskuntaromantiikkaa. Reissuja on vaikeaa pistää paremmuusjärjestykseen, mutta esimerkiksi meidän häämatka on monestakin syystä yksi mun ehdoton all time favourite. Nyt Sveitsiin mennessä haaveillaan jostain ihanasta alppikylästä, josta löytyy hyviä patikointireittejä ja sellainen satukirjatunnelma. Mutta. Me ollaan kliseisesti sanoen hyvin erilaisia persoonia, ja siihen on todellakin syynsä, miksi meille on ihan luonnollista, että kaikkia matkoja ei tehdä pariskuntana. Ja tämä toimii molempiin suuntiin, mä en esimerkiksi taatusti olisi Matiaksen ensimmäinen valinta vaellusreissulle. 😀
Mummin kanssa on hauskaa, kun hän on luonteeltaan sellainen innostuja. Mä oon ihan hapannaama sen rinnalla, kun pistän hanttiin kuivalla sarkasmilla enkä halua poseerata joka ikisen kyltin/vartijan/patsaan/katutaiteilijan kanssa. Mutta se on kivaa, kun molemmat on innostuneita vuorollaan. Kaikki suunnittelu ja aktiviteettien keksiminen ei jää mun harteille, sillä mummillakin on yleensä lista siitä, mitä hän haluaa matkan aikana ehdottomasti nähdä. Ikäeron myötä meillä on paljon erilaisia kiinnostuksia, mutta oon esimerkiksi oppinut mummilta “kirkkokierrokset,” ja käyn nykyisin aina kaikissa kohteissa tsekkaamassa kirkkoja ja niiden arkkitehtuuria. Mummi on myös kaikesta kotkotuksestaan huolimatta tarkka havainnoitsija, joka kirjaa reissupäiväkirjaan paljon teräviä huomioita ympäristöstä.
Ja kavereiden kanssa on taas omat juttunsa. Ystävät ovat läheisiä, mutta harvoin vietetään pitkiä aikoja yhdessä. Ystävien kanssa ei yleensä tule oikein mitään pientäkään kinaa tai riitaa samalla lailla kuin esimerkiksi parisuhteen arjessa. Matkalla taas ollaan yhtäkkiä vuorokauden ympäri yhdessä vieraassa paikassa. Lomailu ei aina mene putkeen edes sen puolison tai läheisimpien sukulaisten kanssa. Silti ainakin itse koen, että kavereiden kanssa pitää olla jotenkin erityisen varovainen. Ystävien kanssa ei tule normaalisti vietettyä samalla tavalla aikaa niin tiiviisti, ja vastaavasti mahdollisten konfliktien ratkaiseminen tuntuu ainakin mulle vaikeammalta, kun yleensä mitään erimielisyyksiä ei ole. Tiedän ihmisiä, joiden ystävyyssuhde on saattanut viilentyä kuukausiksi tai jopa lopullisesti yhteisen loman jälkeen. Itse osaisin nimetä kylmiltäni montakin ihmistä kaveriporukastani, joiden kanssa en välttämättä lähtisi reissuun, koska voin jo nyt sanoa olevani ihan vääränlaista lomaseuraa kyseisille ihmisille.
20170912_124856.jpg
Häämatkallamme satoi paljon. Ei annettu sen pilata lomaa 😀 Kuva: Hyvää huomenta, Maarianhamina
Miten paljon sinä keskustelet matkaseurasi kanssa ennen matkaa? Käyttekö läpi missään muodossa, että millaisia odotuksia teillä on, mitä ehdottomasti haluaisitte tehdä?
Mä olen jokseenkin järjestelmällinen ja rakastan suunnitella asioita, mutta tällainen keskustelu on mulle ensisijaisesti vähän kuin automaattinen varotoimi, jonka tarkoituksena on taata onnistunut loma. Maalaisjärkeni sanoo, että esimerkiksi kaverireissu onnistuu paremmin, jos etukäteen on edes alustavasti sovittu, että viikonlopun aikana vaikkapa päivä A on varattu nähtävyyksille, päivä B shoppailulle ja ilta C on biletystä. Voi olla aika kurjaa, jos vasta kohteessa käy ilmi, että toinen on haaveillut bilettävänsä ja shoppailevansa kolme päivää putkeen, ja itse on haaveillut boheemista kulttuurimatkasta. Ennen matkaa käytävän keskustelun tarkoituksena on vain varmistaa, että to do -listalta löytyy kaikille jotain. En koskaan tee mitään varsinaista aikataulua tai järjestystä – suunnitelmat ja aikataulut tuppaavat muuttumaan koko ajan, joten turha edes yrittää miettiä kaikkea ennakkoon valmiiksi. Mun molemmat kaverireissut (Milano ja Kööpenhamina) olivat aivan huikeita reissuja ihanien ihmisten kanssa ja ilman draamaa. Haluan ainakin ajatella, että asioista ennakkoon puhuminen myötävaikutti hyvän kokemuksen syntyyn.
Entä mitä teet, jos kaikesta huolimatta reissun päällä menee sukset ristiin seuralaisten kanssa?
Mulla ei ole mitään vakavampaa kokemusta asiasta, mutta voin ihan reilusti tunnustaa, että jossain kohtaa lomaa tulee se hetki, kun täytyy puuhata hetki jotain omaa. Matiaksen kanssa tunnetaan toisemme niin hyvin, että merkit ärtymyksestä tunnistaa helposti. Kun matkustaa tädin ja mummin kanssa, niin olisi suorastaan ihme, jos missään vaiheessa kellään ei kiehuisi yli. Monta viikkoa käytännössä koko aika samassa seurassa. En muista tarkkaan, olinko ihan näin tyyni ja rauhallinen silloin vuonna 2014 Aasiassa, mutta nyt pidän suorastaan ennakoitavana ja ihan normaalina, että jossain vaiheessa reissua tulee se oman tilan tarve. Mulle se ei ole mikään iso asia. Sitten vietetään tarpeen mukaan iltapäivä tai päivä kukin omassa seurassaan. Eikä siinä ole minusta mitään kummallista. Loma ei ole pilalla tai epäonnistunut. Olisi varmasti pahempaa yrittää hampaat irvessä sietää toisia vielä viimeinen viikko sanomatta mitään siksi, että pelkää loman olevan pilalla, jos sanoo ääneen jotain poikkipuolista eikä teekään ihan kaikkea yhdessä. Oman tilan tarve tai yhdessäolon tuoma ärsytysahdistus ei ole minusta henkilökohtaista, vaan esimerkiksi itseni, mieheni, tätini ja mummini tuntien meille kaikille vaan luontaista.
Kenen kanssa sinä siis matkustat mieluiten? Olen myös erityisen innostunut kuulemaan kokemuksia siitä, miten vaikkapa lomariidoista on selvitty reissussa tai .

2 thoughts on “Kenen kanssa matkustat mieluiten? Ajatuksia matkaseurasta

  1. Maiju Vastaa

    Ikinuori täti täällä huutelee. On hyvä tiedostaa ne omat, ja mielelään matkaseurankin rajat. Ja on ihan totta, että ystävien kanssa matkatessa se konfliktien hallinta on helposti täysin erilaista kuin vaikkapa puolison. Äidistä puhumattakaan. 🙂

    1. mikaelajuliaemilia Vastaa

      Jep. Mun on vaikea kuvitella, millanen reissu olisi sellasessa seurassa, jossa kukaan ei perisuomalaiseen tyyliin kykene sanomaan mistään oikeaa mielipidettään. Sitten puhistaan jälkikäteen miten kaikki ärsytti 😀 Mulle on aina ollut suhteellisen helppoa keskustella asioista ja sanoa mielipiteeni ja toiveeni ihan kursailematta.

Leave a Reply

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *