Kuukausi på svenska

Tänään olen asunut Maarianhaminassa kuukauden. Sehän on jo neljäsosa kesästä. Ja olen ehtinyt käydä kahteen kertaan mantereellakin. Tarkoitus ei ollut reissata näin tiiviisti, mutta pakollisen tentin lisäksi myös yllättävä tv-vierailu muutti suunnitelmia. Tällä hetkellä näyttää siltä, että seuraava reissu on vasta Ruisrockin aikaan. Nyt muiden on aika tulla käymään täällä, saan ensi viikonloppuna jo ensimmäiset vierailijat, kun Matias, mun sisko ja siskonpoika tulevat kylään! <3
Halusin kirjottaa päivityksen mun kielitilanteestani. Mä siis opiskelen yliopistossa pohjoismaisia kieliä, eli mulla on erinomainen pohja ruotsiin, vaikka käytännön kielitaito laahaakin jäljessä. Mulla ei ole koskaan ollut sellainen salamannopea kielipää. Olin koulussa kympin ja ysin tyttö, jolta puolet opitusta unohtui sitä mukaa, kun koe oli tehty. Oon iloinen, että pärjään kielissä jotenkin, koska se todistaa mulle itselleni, että pystyn myös vähän pitkäaikaisempaan ja kokonaisvaltaisempaan oppimiseen 😀 Lähipiirissä ei taas ole ketään, kenen kanssa puhua ruotsia luontevasti, joten puhuminen on ollut ehdottomasti mun kielitaidon heikko kohta. Nyt oon ollut kuukauden ruotsinkielisessä työympäristössä, ja tuntuu siltä, että suun avaaminen on huomattavasti helpompaa.
Ekojen päivien takeltelujen jälkeen ote puhumiseen on rentoutunut. En jaksa välittää siitä, että sanajärjestys on varmaan enemmän väärin kuin oikein. Olen tullut hyvin ymmärretyksi, mitä nyt välillä asiakkaiden tai työkavereiden kanssa tarvinnut englantia tai suomea. Useimmiten en tiedä oikeaa sanaa. Hotellissa joutuu ihan kaikenlaisiin tilanteisiin. Mä en ole ikinä puhunut missään ruotsiksi esimerkiksi maksupäätteistä, laskutuksesta tai monista hotellin ja ravintolan huoltoon, siivoukseen ja ylläpitoon liittyvistä asioista. Enkä handlaa kaikkia panna/asettaa/laittaa -verbejä. Joskus tulee hetkellisesti hirveä huijarisyndrooma, ja ajattelen kaikkien muiden varmasti miettivän, miten kukaan näin huonoa ruotsia puhuva on saanut Ahvenanmaalta töitä. Sitten muistutan itseäni, että monilla työkavereilla on sama tilanne suomen kanssa. Niistä työkavereista, jotka olen tavannut, yksi puhuu suomea sujuvasti, ja se oli tosi iso helpotus perehdystysvaiheessa. Muutaman kanssa keskustellessa mä saatan sanoa suomeksi, jos en osaa vaikka selittää asiaa ruotsiksi, mutta he puhuvat mulle aina takaisin ruotsia. Pääsääntöisesti kuitenkin ainakin 90% työkavereista on ruotsinkielisiä.
20180522_115655.jpg
Kuva: Hyvää huomenta, Maarianhamina
Parin viikon jälkeen aivot sekosivat täysin. En sekoitellut suomea ja ruotsia samassa lauseessa, vaan enemminkin “unohdin” aina, että mitä kieltä pitikään puhua. Alussa psyykkasin itseäni tosi vahvasti siihen, että nyt ollaan på svenska hela tiden. Sitten joku tuli ja kysyi jotain suomeksi. Yhtäkkiä tuntui vaikealta ja tahmealta, mitä ne respan vakirepliikit olikaan luontevalla suomella? Soittelin ulkomaisille asiakkaille englanniksi, ja alotin joka ikisen lauseen vahingossa det är/vill du ha/ursäkta/förlåt/vilket datum. Siis kesken keskustelun kirjaimellisesti unohdin, että nyt tarvitaan suomea tai englantia, ja jatkoin jotenkin automaattisesti aina ruotsiksi.
“Vill du betala… oh sorry wrong language, do you want to pay now?” Onneksi toi vaihe on mennyt jo jotenkin ohi. Ja onneksi ihmiset on yleisesti tosi ymmärtäväisiä, kun sanoo olevansa uusi talossa.
Toisaalta mua pidetään muutenkin varmaan jotenkin hitaammin käyvänä. Välillä on edelleen vaikea saada selvää paksuista aksenteista (t. pienenä hermostutti käydä isoisovanhempien luona Savossa, koska en ymmärtänyt isomummon ja isoukin puheesta ikinä mitään). Sen lisäksi mulla on huono kuulo, työpaikalla hurisee ilmastointi, jääkaappi ja taustamusiikki. Eniten inhoon puhelinta. En vaan kuule kunnolla ja jos kuulen, niin en vaan ymmärrä, eikä puhelimessa voi viittoa ja elehtiä. Joten oon varmaan työpaikan hitaasti käyvä typerys, joka kyselee samat asiat kahteen kertaan, kun ei tajunnut, mitä juuri sanottiin. 😀 Mutta hei, kaikista puhelinkeskusteluistakin on tähän asti selvitty jotenkin. Ja ei multa odoteta natiivitasoista kielitaitoa. Se riittää, että kommunikoin jokseenkin sujuvasti ja selviän töistäni. Sekin on jo paljon, että ylipäänsä oon täällä. Vain käytännössä oppii, ja alku on aina hankalaa.
Kaikki hyvin siis Maarianhaminassa. Vähän on kiire, ja tämäkin blogi on jäänyt vähemmälle huomiolle kuin oli tarkoitus, sillä kuninkaalliset ovat työllistäneet oikein kunnolla. Se blogi on nyt sellaisessa vaiheessa, että menen täydellä höyryllä eteenpäin.
20180525_030212.jpg
Kuva: Hyvää huomenta, Maarianhamina

Leave a Reply

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *